Ainakin toistaiseksi on pikaisten pikkupostauksien tekeminen blogin FB-sivulle tuntunut varsin luontevalta. Kestokassikohdan teksti katkeaa kesken vähän hölmösti mutta menköön nyt.

Hetki on vierähtänyt siitä, kun olen tänne viimeksi kirjoitellut. Vaikka välillä tekisi mieli unohtaa koko vuosi, oli se samalla hyvin merkittävä meille. Syksy piti nimittäin sisällään uusia alkuja myös minun kohdussani. Meidän viimeinen hoitomme lapsettomuusklinikalla oli alkusyksystä ja juuri kun olimme jo menettämässä toivomme, hoito onnistuikin. Pahoinvointi alkoi jo ennen positiivisen raskaustestin teko.

Lauantaina, heinäkuuta 18, 2015. Aika on vierinyt ja onpahan tässä kaikkea tapahtunutkin. Päällimmäisenä nyt varmaan työpaikan vaihto. Ja nyt tarkistin vanhoista teksteistä että näköjään edellisen kerran kirjoitin tänne juurikin silloin kun lopetin työt vanhassa työssä. Paljon teemme erilaisia retkiä Kokkolassa ja vähän kauempanaki.

Tervetuloa seuraamaan kotikaupungin ihmettelyä! Maanantaina, elokuuta 19, 2013. Voi, kuinka tulen kaipaamaan tämän kaupungin brunsseja! Olen kokeillut useampaakin paikkaa, mutta voiton vie Åboa Vetuksen lauantainen ja.

2016 vuosi jää muistiin kasvun ja opettelun vuotena. Lopettelin vuoden 2015 eksyneissä tunnelmissa. Olin juuri ymmärtänyt olevani niin paljon muutakin kuin äiti, ja olin täysin hukassa. En oikein löytänyt omaa paikkaani omasta maailmastani. Alkuvuottani sanelivat perhe-elämän lisäksi vasta-aloitetut työt ja valokuvaopinnot. Yhtä lailla nuo vuoden ensimmäiset kuukaudet olivat alakulon aikaa. Jälkeenpäinkään en oikein osaa sanoa, mistä se johtui. Huhtikuu, Turku, koti.

Eräs kaunis päivä kaikki käy kuin tanssi päällä ruusujen. Uusi vuosi, uusi mahdollisuus. Vuoden 2017 toinen päivä ja ahistaa niimmaan perkeleesti. Kuitenkin uskon, että tällä kaikella kamppailulla on tarkoitus ja lopulta löydän paikkani tässä universumissa. Täytyy vaan kuulostella omaa sisintä, mitkä asiat tekevät just mut.